Perintö seuraavalle sukupolvelle vai oman elämänlaadun parantamiseen?

Siviilioikeuden professori ja perintöoikeuden tutkija Urpo Kangas on esittänyt ajatuksiaan siitä, että perinnönjättäjän tulisi käyttää rahansa oman elämänlaadun parantamiseen sen sijaan, että jättäisi perintöä aikuisille lapsilleen. Erityisesti hän viittaa 1920–30-luvuilla syntyneisiin sukupolviin, jotka ovat eläneet vaatimattomasti ja säästeliäästi, jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella ja säästäneet varojaan perillisilleen. Hänen mielestään perittävän tulisi käyttää varojaan palvelujen hankkimiseen erityisesti silloin, kun ihmisen toimintakyky ja terveys heikkenee. Hänen mielestään myös kansantalouden kannalta rahan laittaminen kiertoon olisi vähintään yhtä hyödyllistä, kuin valtion verovarojen kartuttaminen.

Helsingin Sanomien artikkeli helmikuussa 2016 herätti paljon keskustelua aiheesta puolesta ja vastaan. Osa keskustelijoista on yhtynyt mielipiteeseen siitä, että vanhusten tulisi nauttia elinaikanaan varallisuudestaan, mutta moni on ollut myös sitä mieltä, että suuret varallisuudet ovat kertyneet siten, että varallisuutta siirtyy sukupolvelta toiselle ja perinnön jättäjät haluavat siirtää osan elämäntyöstään seuraavalle sukupolvelle. Kyseessä on hyvin paljon henkilökohtainen tunne- ja arvokysymys, johon ei ole yleispätevää vastausta. Jos ylimääräistä varallisuutta on kertynyt riittävästi, niin silloin on mahdollista suunnitella miten käyttää varojaan turvallisen ja hyvän elämän elämiseen mutta myös jättää jälkipolville osuuden omasta elämäntyöstään.