Osakassopimuksen mukainen osakkeen hinta ja verotus (KHO:2016:18)

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 16.2.2016 antamallaan vuosikirjapäätöksellä (KHO:2016:18) ns. naken in naken ut –periaatteen soveltumisen asiantuntijapalveluita tarjoavan yrityksen osakkeen arvonmääritykseen.

Asianajotoimiston osakkaat olivat sopineet osakassopimuksessa, että asianajotoimiston osakkeen arvon osakekaupassa määritetään ns. naken in naken ut – periaatteen mukaisesti. Periaatteen mukaan osakkeen arvo ostettaessa ja myytäessä määräytyy yhtiön kaupantekohetken tasearvon pohjalta.

Toimitetussa verotarkastuksessa osakkeiden käypä arvo oli määritetty yhtiön substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvon perusteella. Verohallinto oli oikaissut yhtiön osakkaana olevan henkilön verotusta hänen vahingokseen ja lisännyt hänen verotettaviin ansiotuloihinsa osakkeista maksetun kauppahinnan ja verohallinnon ostettujen osakkeiden käyväksi arvoksi lasketun määrän erotuksen.

Verotuksen oikaisulautakunta oli alentanut osakkaana olevan henkilön verotettaviin ansiotuloihin lisätyn määrän vastaamaan verotarkastuksessa lasketun substanssiarvon ja osakkaan maksamien kauppahintojen välistä erotusta. Hallinto-oikeus oli hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikaisulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

KHO hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja vahvisti edellä mainitun periaatteen soveltumisen verotuksessa. KHO:n mukaan osakkeen arvo voidaan määrittää naken in naken ut –periaatteen mukaan, kun  osakkeista ei osakassopimuksen ehdosta johtuen voida niitä myytäessä saada substanssiarvoa korkeampaa hintaa. Sillä seikalla, että osakkailla on periaatteessa halutessaan mahdollisuus muuttaa osakassopimusta ja sopimuksen määräystä käytettävästä kauppahinnasta, ei KHO katsonut olevan asiassa merkitystä. Myöskään tilanteen jossa toinen asianajotoimintaa harjoittava yritys voisi tehdä tarjouksen yhtiön koko osakekannasta, ei katsottu rinnastuvan käsillä olevaan tilanteeseen eikä osakkeiden käypää arvoa voida siten perustaa arvioon siitä, millainen hinta osakkeista olisi tällaisessa tilanteessa mahdollista saada.

KHO:n mukaan asiassa oli kuitenkin merkitystä sillä, että kyse oli yhtiöstä, joka tarjosi asiantuntijapalveluja ja jonka osakkaina oli näitä palveluja tarjoavia asiantuntijoita, joista yhdelläkään ei ollut määräysvaltaa yhtiössä.

KHO:n vuosikirjaratkaisulla on ennakkopäätösarvoa sekä asianajo- että muissa asiantuntijayhtiöissä yhtiön osakkeen arvoa määritettäessä. Vuosikirjaratkaisu muuttaa asiantuntijayhtiöiden osalta vakiintunutta verotuskäytäntöä, minkä mukaan osakkeiden käypää arvoa ei ole voinut määrittää osakassopimuksessa veronsaajaa sitovasti.